Miten yhteisöllisyys, kylätapahtumat ja paikallinen yhteistyö kietoutuvat yhteen kulttuurihyvinvoinnin kanssa? Pokan jäsen, kulttuurihyvinvoinnin kehittäjä Maria Korkatti pureutuu vuonna 2025 julkaistussa kirjoituksessaan siihen, miten taide, kulttuuri ja arjen kohtaamiset luovat hyvinvointia ja elinvoimaa pohjoiskarjalaisiin yhteisöihin.
Muistelen edelleen ilolla elokuuta 2024, jolloin sain olla mukana järjestämässä Kesäpäivä Keskijärvellä -tapahtumaa Kiihtelysvaarassa. Alullepanijoina toimivat KiihtelysVelmut-ikämiesten aktiivinen joukko. Osa heistä oli myös Keskijärvi-Röksän kyläyhdistyksen väkeä, joten kyläyhdistys osallistui luontevasti tapahtuman toteuttamiseen. Mukaan pyydettiin vielä Keskijärven Martat ja Joensuun Setlementti. Kun Velmujen toiminnan taustalla tuolloin oli IHKU-hanke, jota toteuttivat Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys, Pohjois-Karjalan kansanteatteri, Joensuun kaupunki ja Karelia-ammattikorkeakoulu, oli järjestäjätahojen lista lopulta varsin komea.
Yhteistyöllä saatiin aikaan muun muassa kahvittelua, arvauskilpailua, Velmujen muistoista kirjoitettujen runojen lukua, tanssia elävän musiikin tahtiin, uuden paikallishistoriateoksen esittelyä ja rentoa jutustelua sisältänyt tapahtuma, joka toi yhteen noin 70 osallistujaa. Tutut tapasivat toisiaan, toisaalta arkiset sosiaaliset ympyrät pääsivät mukavasti sekoittumaan. Kaikille jäi olo, että kyllä kannatti järjestää. Tässähän tuli edistettyä kulttuurihyvinvointia! En työskentele enää Velmujen kanssa, mutta onni läikähti sisälläni, kun huomasin, että vuoden 2025 syyskuun lopussa Keskijärvi-Röksän kylätalolla järjestettiin syystanssit Velmujen, kyläyhdistyksen ja Marttojen yhteistyönä.
Kulttuurihyvinvoinnilla tarkoitetaan kokemusta siitä, että taide, kulttuuri ja luovuus ovat yhteydessä hyvinvointiin ja terveyteen. Lisäksi sillä tarkoitetaan tieteellisesti todistettuja taiteen terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Kulttuurilla viitataan laajasti paitsi eri taiteenlajeihin, myös arkisiin tapoihin, itsensä ilmaisuun, perinteisiin, vuorovaikutukseen lähiluonnon kanssa – kaikkeen siihen, mikä tekee elämästä oman tuntuista ja mielekästä. Omaa kulttuurihyvinvointiaan voi edistää ihan itsekseen vaikka käsitöitä tekemällä, naapurin kulttuurihyvinvointia tarjoamalla hänelle kyydin kirjastoon tai kirkkoon.
Usein kulttuurihyvinvointi syntyy yhteydessä muihin ihmisiin. Se on yhteisöllinen ilmiö, jota voivat synnyttää kaikki: yhdistykset, kyläyhteisöt, julkisorganisaatiot, koulut, yritykset, ihmiset itse. Tärkeää on tunnistaa ne oman alueen toimijat, joiden kanssa voi tehdä yhteistyötä. Kutsutaan oman kylän lauluporukka laulattamaan palvelutalon asukkaita, osallistutaan kansalaisopiston kädentaitokursseille ja pidetään sen jälkeen avoin näyttely koululla, kutsutaan ammattiteatteri esiintymään ja jaetaan lasku kunnan, seurakunnan ja yhdistysten kesken. Kylätapahtumissa ja kesäteatterissa kulttuurihyvinvoinnin luojia ovat kaikki järjestäjät esiintyjästä kahvinkeittäjään: yhdessä tehdään mahdolliseksi kohtaaminen ja merkitykselliset kokemukset – sekä itselle että toisille.
Paikallisen yhteistyön mausteeksi kenties tarvitaan myös vierailijoita. Pohjois-Karjalan kansanteatterissa saimme kerran palautetta pohjoiskarjalaiselta kyläaktiivilta. Olimme juuri toteuttaneet onnistuneen tapahtuman eräällä kylällä, yhdessä paikallisen yhdistyksen kanssa. ”Kiitos kun tuotte näitä tapahtumia meille. Näistä saa uusia ajatuksia. Itsellä kun tuntuu että alkaa ideat loppua”, hän sanoi. Kommentti oli täysin odottamaton – heilläkö muka ideat loppu? Mutta tosiaan – ehkä aktiiviset ja luovat tekijät tarvitsevat myös uusia elämyksiä ja jaettua vastuuta.
Vuonna 2025 olen tehnyt Siun soten tilaamaa tilannekartoitusta maakunnan kulttuurihyvinvointityöstä. Projektissa hahmotellaan kolmannen, yksityisen ja julkisen sektorin toimijoita kuullen tapoja, joilla kulttuurihyvinvointia voidaan jatkossa edistää yhdessä entistä vaikuttavammin. Yksi yhdistysten esiin nostama tarve on se, että yhdistyksissä olisi syytä tuntea kultturihyvinvoinnin käsite syvemmin ja hahmottaa, mikä omassa toiminnassa on kulttuurihyvinvointia edistävää. Näin toimintaa osattaisiin selittää paremmin ja esimerkiksi hakea sille rahoituksia. Näkisin, että esimerkiksi järjestöasiain neuvottelukunnan järjestöfoorumit, hyvinvointialueen ja kuntien järjestöillat sekä järjestöjen ja julkisorganisaatioiden kumppanuuspöytä olisivat paikkoja yhteisen ymmärryksen ja yhteistyökuvioiden luomiselle. Hyvään alkuun aiheeseen tutustumisessa pääsee kuitenkin vaikka heti kirjoittamalla YouTuben hakuun ”Mitä on kulttuurihyvinvointi?”
Pohjois-Karjalan maakuntaliitto päivittää parhaillaan maakunnallista kulttuurihyvinvointisuunnitelmaa vuosille 2026–2029. Toivon kylätoimijoiden ja yhdistysten laajemmin asettuvan suunnitelman tavoitteiden ja toimenpiteiden äärelle ja löytävän sieltä itsensä: Tätä me voimme edistää! Tätähän me jo teemme koko ajan! Tämä voisi toteutua, jos…
Tutustu tekstissä mainittuihin julkaisuihin:
Pohjois-Karjalan kulttuurihyvinvointityö 2025 – tilannekatsaus ja toimenpide-ehdotukset
Pohjois-Karjalan kulttuurihyvinvointisuunnitelma 2026–2029
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Pohjois-Karjalan kylien Kyläkaiku-uutiskirjeessä marraskuussa 2025.
Maria Korkatti
kulttuurihyvinvoinnin kehittäjä
Pohjois-Karjalan kansanteatteri Pokka
maria@osuuskuntapokka.fi
