23.8.2021
Olen ollut Robinson Crusoe – tarinoita yksinäisyydestä -produktiossa mukana alusta asti. Lopultakin olemme harjoitusvaiheessa. Ensimmäinen harjoitusviikko on ollut yksi intensiivisimmistä teatterityökokemuksistani.
Hammaslahden legendaarinen Lemmenlava. 8-10 tuntisia päiviä. Juoksemme ympyrää. Punnerramme, loikimme ja liikumme muodostelmissa. Hiki virtaa, lihat tärisevät ja rintakehät kohoilevat. Huudamme ja nauramme läpi herkän musiikin houkuttelemien kyynelten. Laulamme ja soitamme läpi tyylilajirajojen. Soimme tilan täyteen ja kaiut kohoavat kirkkomaisiin sfääreihin, virittyvät ajattomille temppelitaajuuksille ja asettuvat nuotion ympärille tarinasykkeeseen.
Luemme tekstiä. Harjoittelemme kohtauksia. On rämmittävä läpi epävarmuuden rämeikköjen, kahlattava halki keskeneräisyyden kutumatalikkojen, sukellettava selkeisiin syvyyksiin. Luomme hahmoja ja uusia esityksellisiä paloja. Loputtomien mahdollisuuksien lempeässä myrskyssä järjestämme palat ja fragmentit ohjaajien johdolla. Tanssitamme yksinäisyyden monikasvoisia tarinoita ja ne tanssittavat meitä.
Iltaisin kotona käyn ylikierroksilla. Keho ja mieli elävät keskeneräistä esitystä. Psykofyysinen tajuntani yrittää löytää ratkaisuja ja saada selvyyttä monikerroksisen prosessin kaaosmaisuuteen. Henkilökohtainen ja kollektiivinen luomistyöskentely hengittävät toisiaan. Tavoitteena ennenkokematon kirkkaus, kaikissa esityksen temaattisissa väreissä hehkuva ydinmehu, yksinäisyyden ja yhteyden ymmärryksen tisle.
Iltalenkin jälkeen opettelen repliikkejä, kunnes päivän oppimiskapasiteetti on käytetty. Pitkän päivän aiheuttamasta uupumuksesta huolimatta ajattelen virkistyneenä, että tätä olen kaivannut koko kesän. Tähän minut on koulutettu. Tämä on teatterityötä. Ja se jatkuu huomenna, alitajuisen uniharjoittelun ja muistojälkiä vahvistavan levon jälkeen.
On hienoa olla mukana luomassa moniulotteista ja -aistista esitystodellisuutta. Tervetuloa katsomaan ja kokemaan, mitä olemme saaneet aikaan!
Tommi Tihtarinen