Robinson Crusoe – tarinoita yksinäisyydestä on Pohjois-Karjalan kansanteatterin, tuttavallisemin Pokan, tuotanto ja näin ollen Pokan arvot ohjaavat työskentelyämme. Pokan arvomaailmaan voi tutustua tarkemmin Pokan arvopylväiden kautta.
Käytännön työskentelyä ohjaavia arvoja Pokassa ovat kollektiivisuus ja toiminnan läpinäkyvyys joten tässä tekstissä avaamme Robinsonin tuotannon taustoja talouden näkökulmasta. Oman toimintamme reflektoinnin lisäksi avaamme näin myös projektin ulkopuolelle mahdollisuuden tutustua tai arvioida toimintaamme. Kaiken tämän tavoitteena on avata taiteellisen työskentelyn realiteetteja keskustelulle, minkä edelleen toivomme kehittävän meitä eteenpäin ihmisinä sekä taidealan toimijoina. Tämän tekstin on koostanut rahoitushauista vastannut Kalle Pulkkinen.
Aikataulu – ideasta hakemuksiin, hakemuksista tilavaraukseen
Osuuskunta perustettiin virallisesti elokuussa 2019. Toki erilaisia keskusteluja esityksistä käytiin jo aiemminkin, mutta ainakin perustamisesta lähtien Pokan sisällä mietittiin aktiivisesti yhteistä projektia: ”Jotain yhteistä, jotakin joka toisi meitä yhteen, jotakin merkityksellistä, jotain Pokan arvoihin sopivaa…” Pokan kokouksissa asiasta keskusteltiin välillä villisti ja ideat liikkuivat kaikessa mahdollisessa Hamletin, musikaalien ja performanssien välimaastoissa kunnes syyskuussa 2019 Sannan päivitys ilmestyi osuuskuntamme Facebook-ryhmään. Päivityksestä saa myös hyvin kuvan Robinsonin taustalla olevista tärkeistä aiheista:
Sanna Kärkkäinen 20.9.2019:
Sain äsken lounaalla esitysidean, josta innostuin saman tien. Kaikki lähti siitä, että puolisoni Joonatan kertoi lukevansa tällä hetkellä klassikkoa Robinson Crusoe jo neljättä kertaa. Kehui kirjan ajattomuutta, resonointia omassa sielunelämässään ja kytköksiä vallitsevaan yhteiskuntaan. Innostuin ideasta, tästä pitää tehdä esitys!
Robinson Crusoe kertoo miehestä joka haaksirikkoutuu Etelä-Amerikan pohjoisrannikon edustalla olevalle saarelle joskus 1600-luvulla, kaikki tuntee tarinan. Mies elää saarella täydellisessä yksinäisyydessä ja koittaa selviytyä elämästä.
Mitä jos tekisimme esityksen, jonka löyhänä taustakehikkona / -innottimena toimii Robinson Crusoen tarina? Saari on mieletön yksinäisyyden symboli, minua kiehtoo ajatus siitä, mikä on kunkin ihmisen oma yksinäisyyden saari.
Aihe suorastaan kutsuu jonkinlaiseen dokumenttiteatterimuotoon. Yksinäisyys on valtavan yleinen ongelma tässä ajassa, suorastaan epidemia. Tämä on sinänsä paradoksaalista kaiken tämän verkostoitumispuheen ja somen synnyttämien yhteydenpitomahdollisuuksia keskellä. Mediassakin on ollut paljon yksinäisyyspuhetta; puhutaan vanhusten yksinäisyydestä, syrjäytyneistä nuorista, koulukiusatuista lapsista. Myös parisuhteessa voi olla yksinäinen.
Mulla lähti ideat keulimaan jo siihen asti että fantasioin esitykselle tilan: Mitä jos vuokraisimme esitystilaksi tyhjän kerrostalokämpän, ”saaren” eli autenttisen kämpän, jossa esitykset tapahtuisivat. Näyttelijä voisi hakea yleisön pihalta kotinsa olohuoneeseen, jossa kuultaisiin tarinoita yksinäisyydestä. Vittu tää ois kova ja yhteiskunnallinen juttu! Huutakaa hep jos innostutte tästä, niin haetaan tälle rahaa.
Sannan avaus sai lukemattoman määrän ”heppejä”. Kaikki innostuivat ideasta välittömästi. Jälkikäteen tarkasteluna onkin kiva huomata, että vaikka projektin parissa on kulunut jo kaksi vuotta ja rahoitustilanteen eläessä olemme käyneet työryhmän kanssa useita keskusteluja hyvin erilaisista esitysmuodoista, niin kuinka lähellä alkuperäistä ideaa kuitenkin tämän hetkiset suunnitelmat lopulta ovat. Oikeastaan ainoa sisällön suhteen iso muutos on kerrostaloasunnon muuttuminen Lemmenlavaksi. Toki isoja muutoksia on tapahtunut myös työryhmän kokoonpanossa ja roolituksissa, mutta perusajatus on kutakuinkin sama.
Tuntikirjanpitoni mukaan ensimmäinen hakemus on lähtenyt 31.10.2019 Suomen kulttuurirahastolle valtakunnalliseen hakuun mistä lähtien olen laittanut hakemuksia menemään säännöllisesti kunkin rahoitushaun auetessa noin kahden tai kolmen kuukauden välein. Emme muistaakseni alkuun tehneet selkeää päätöstä kuka hakemuksia laittaa, mutta koen sen jossain määrin miellyttäväksi enkä muistaakseni vastustanutkaan asiaa, joten jonkinlainen ”rahoitushakemusvastaavuus” tuli luontevasti minulle. Tietenkin on syytä muistaa, että kaikkien hakemusten sisältö on tehty yhdessä. Minä olen koostanut tarvittavat asiakirjat kuten työsuunnitelman, budjetin, työryhmän cv:t kunkin rahoitustahon ohjeiden mukaisesti ja syöttänyt ne erilaisiin sähköisiin järjestelmiin. Yhteisöhakuihin tarvitaan lisäksi myös yhteisömme kirjanpitoa kuten toimintasuunnitelmaa ja tilinpäätöstä. Periaatteessa kaikki tieto on helposti saatavilla, mutta jokainen rahoitustaho on omanlaisensa ja ohjeistukset vaihtelevat mikä tarkoittaa aina muokkauksia toimitettavaan sisältöön. Sivuhuomiona mainittakoon, että hakujärjestelmien yhtenäistäminen soveltuvin osin voisi auttaa koko kulttuuri- ja taidealaa ja helpottaisi varsinkin pienten toimijoiden arkea.
Rahoitusta on haettu siis kahden vuoden ajan. Kesto ei liene tavattoman pitkä vapaan kentän tuotannoissa, mutta pitkä ajallinen kesto hakemisessa aiheuttaa muutoksia hakemisprosessiin. Rahoituksille myönnetyt käyttöajat ja työryhmän käytettävyydet vaihtelevat mikä käytännössä tarkoittaa myös myönnettyjen rahoitusten osalta erilaisia käyttötarkoituksen muutoshakemuksia tai uusien hakemusten muokkauksia. Muutoshakemuksiin tarvittava työmäärä vaihtelee paljon rahoituksen myöntäjän suhteen ja osalle riittää lyhyt tiedoksiannettu sähköposti, mutta osalle tarvitaan käytännössä lähes kokonaan uusi hakemus.
Omaan vastuualueeseeni kuuluu myös rahoituksen käytön raportointi esitysten jälkeen. Raportointi tehdään tai rahoitus joissain yksittäisissä tapauksissa myönnetään ylipäänsä vasta jälkikäteen toteutuneiden kulujen osalta, joten apurahoihin ja avustuksiin liittyvää työtä tehdään ennen ja jälkeen itse yleisölle näkyvien esitysten.
Lopulta 14 taholle lähetetystä hakemuksesta myönteisiä oli 5 kappaletta jotka myönsivät haetusta budjetista noin 30% (20 500€). Myönnöistä yksi on henkilökohtainen työskentelyapuraha. Tämä mahdollisti projektin toteutumisen. Löimme työryhmän kanssa lopullisesti esityksen toteutumisen lukkoon 31.5.2021. Tietenkin koko ajan tähtäsimme esityksen toteutumiseen, mutta riittämätön rahoitus tai elämäntilanteen muutokset olisivat saattaneet olla esteenä.
Esityspaikka säilyi arvoituksena loppumetreille asti, kunnes 23.6.2021 vierailimme Lemmenlavalla ja varmistuimme tilan soveltuvuudesta. Halusimme viedä esityksen Joensuun keskustaajaman ulkopuolelle ei niin perinteiseen esitystilaan, mutta kuitenkin tilaan jossa voisi kohdata yleisöä ja ihmisiä. Tanssilava sinänsä ja koko miljöö oli erittäin inspiroiva.
Rahoitus ja sen haun prosessi
Kaikkiaan produktiolle on haettu rahoitusta seuraavasti:
Ajalla lokakuu 2019 – heinäkuu 2021
Rahoitushakemuksia 14kpl ja lisäksi käyttötarkoituksen tai työryhmän muutoshakemuksia 3kpl
Hakemuksiin käytetty työaika: 82h (Kalle), satunnaisesti jakautuen hakuajalle
Käytämme 2000€/kk eräänlaisena referenssinä soveltaen Taiteen edistämiskeskuksen kk-apurahaa ja kunnallisen teatterialan TES:siä. Kunnallisessa TES:sä on toki kyse näyttelijän palkasta joka työnantajakuluineen on huomattavasti suurempi summa. Taidealan työryhmissä voi olla useita erilaisia työsuhteita tai palkkioperusteita joiden avaaminen olisi erillisen blogi-kirjoituksen ja keskustelun paikka. Esimerkiksi palkkatyössä ja apurahassa samassa projektissa työntekijät voivat olla eriarvoisessa asemassa mikä on mielestämme hyvä avata työryhmän sisällä. Keskustelimme asiasta työryhmässä ja tulimme lopputulokseen, että noin 2000 € kuukaudessa myös apurahana on tässä kohtaa kohtuullinen korvaus ammattimaisesta taiteen tekemisestä. Jatkossa olemme päättäneet Pokassa pyrkiä ensisijaisesti työllistymään palkkatyön kautta, jolloin kaikille työntekijöille kertyisi mm. myös eläkettä. Käytännössä tämä tarkoittaisi luopumista työryhmäapurahoista. Asia vaatii vielä keskustelua ja kategorisen ehdotonta linjausta voi olla vaikea tehdä.
Olemme tässä projektissa jakaneet työmääriä ja harjoitusaikaa rahoituksen määrittämien reunaehtojen mukaisesti. Jakamalla työmäärän kahdelle viikolle kukin esiintyjä saa palkkion puolelta kuulta eli 1000€ apurahana. Työryhmässä kaikilla tasapalkkaperiaate (2000 €/kk), mutta eri työajat ja määrät voi tarkoittaa erilaisia kokonaissummia.
Näkökulmista riippuen ensi-illassa 27.8.2021 on kahden viikon harjoittelun, kuukauden suunnittelun, kuukauden käsikirjoitustyön, kahden vuoden ajan satunnaisen säännöllisen ajattelun ja kahden vuoden rahoitushaun tai näiden yhdistelmien lopputulos.
Tekstin lopussa olevan linkin kautta löytyy Robinson Crusoen – tarinoita yksinäisyydestä – projektin tulo- ja menoarvio mikä on nyt toteutumassa. On syytä huomioida, että summat ovat edelleen suuntaa-antavia arvioita. Haettu summa oli noin 60 000 €. Haimme alunperin rahoitusta muun muassa kaikille työryhmän jäsenille 2 kk:n työskentelyyn, erilliseen valokuvausnäyttelyyn, suurempaa osuutta lavastukseen sekä esitystilaan ja esitystekniikan vuokraan mitkä nostivat budjettia merkittävästi. Tiiviin residenssityöskentelyn ja ammattimaisen suunnittelun kautta koimme, että voimme tehdä kunnianhimoista taidetta vaikka kahden kuukauden harjoitusperiodi ei toteudu ja samalla toimia myös taloudellisesti eettisesti kestävällä tavalla. Jokainen työntekijä saa käyttämästään työajasta ennakkoon sovitun asianmukaisen korvauksen. Itselleni tämä on ensimmäinen projekti jossa on budjetoitu työajaksi myös apurahojen hakemisen ja niihin liittyvän hallinnoinnin sekä olen saamassa tästä työstä myös korvauksen.
Valtava määrä keskusteluja jäi vielä varmasti tämän tekstin ulkopuolelle, mutta tällä ja mukana olevalla budjetilla aiheesta kiinnostunut pääsee alkuun Robinson Crusoe – tarinoita yksinäisyydestä -teoksen taustoihin. Kysymyksiä ja pohdintoja voi lähettää esimerkiksi tämän tekstin koostaneelle Kallelle osoitteeseen kalle@osuuskuntapokka.fi. Käymme mielellämme keskustelua, ja se on osaltaan tämän blogin sekä tunnuslukujen julkistamisen tarkoitus.
Tutustu produkion julkiseen budjettiin
Kalle Pulkkinen